Valtuutettu Elina Kauppilan talousarvioaloite tuetun asumisen paikkojen lisäämisestä tukee kaupungin tavoitetta poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä
Helsingin kaupunkivaltuuston 18.5.2022. kokouksen kuluessa Vasemmistoliiton valtuutettu Elina Kauppila jätti talousarvioaloitteen tuetun asumisen paikkojen lisäämisestä asunnottomuutta kokeville ihmisille.Hienoa huomata, että valtuutettu Elina Kauppila on tarttunut tähän tärkeään aiheeseen, joka tukee Helsingin tavoitetta poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä. Vailla vakinaista asuntoa ry on pitkään puhunut siitä, että Asunto ensin -mallin mukaisesti toimivien asumisyksikköpaikkojen määrä on riittämätön vastaamaan Helsingin kasvavaan tarpeeseen. Jäämme seuraamaan, millaista keskustelua Kauppilan aloite herättää ja löytyykö Helsingiltä tahtotilaa ja resursseja vastaamaan tähän tarpeeseen.Tuetun asumisen asumisyksikköpaikkojen jonotus voi pahimmillaan kestää 2–3 vuotta. Asumispaikkaa odotellessa ihminen joutuu asumaan kadulla ja/tai hätämajoitusyksiköissä. Asunnottomuuden pitkittyessä ihmisen terveydellinen tila heikkenee. Tutkitusti asunnottomuus viisinkertaistaa kuolemanriskiä. Asunnottomuutta kokiessa ihmisen muut perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu eikä hän välttämättä epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi pysty käyttämään hänelle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluita.Tuetun asumisen paikkojen lisäämisellä lyhennettäisiin asumisyksikköpaikkojen jonotusaikaa, ennaltaehkäistäisiin asunnottomuuden aiheuttamia terveydellisiä ongelmia, vähennettäisiin katuasunnottomuutta ja kuolemanriskiä.Vva ry toivoo, että isojen asumisyksiköiden sijaan kaupunki perustaisi pienempiä ja erilaisten kohderyhmien spesifiin tuen tarpeeseen vastaavia asumisyksiköitä sekä suuntaisi niihin oikeanlaista ammattiosaamista. Tällä hetkellä isoimmissa asumisyksiköissä voi asua peräti 50–100 pitkäaikaisasunnottomuutta kokevaa ja päihde- ja mielenterveyspalveluita käyttävää ihmistä. Asumisyksiköt ovat kooltaan liian isoja ja niissä on henkilöresurssivaje. Tarjottava tuki voi olla riittämätön ja ihmisen mahdollisuudet esim. kuntoutua halutessaan tai siirtyä tuetun asumisen jälkeen itsenäiseen tai kevyemmin tuettuun asumiseen vähäiset. Isoissa asumisyksiköissä riittämätön tuki voi johtaa ongelmien syventymiseen ja elämäntilanteen eskaloitumiseen, asuminen voidaan kokea turvattomaksi ja asumisyksikön ympäristöön saattaa kantautua haitallisia seurannaisvaikutuksia.Järjestömme myös ehdottaa pienikokoisten asumisyksiköiden sijoittamista hyvien kulkuyhteyksien päähän, jotta sosiaali- ja terveyspalveluihin pääseminen olisi mahdollisimman kynnyksetöntä. Riittävän henkilökunnan määrä varmistaisi sen, että asukas pääsee palveluiden piiriin tarvittaessa myös henkilökunnan, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden saattamana. Asumisyksiköiden palvelutuottajien kilpailutuksessa tulisi ensisijaisesti huomioida asumispalvelun laatu ja riittävä ammattihenkilökunnan määrä. Vlada PetrovskajaKirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n järjestösuunnittelija.